sydämen oikea puolisko pumppaa verta
keuhkoihin (keuhkoverenkierto, pieni verenkierto)
Verenkiertoelimistön tehtävät (8)
hapen ja hiilidioksidin kuljetus
kuona-aineiden kuljetus
ravintoaineiden kuljetus
hormonien kuljetus
lämmön kuljetus
infektioiden torjunta
elimistön sisäisen tasapainon ylläpito
voiman siirto hydrostaattisen paineen muodossa
hapen ja hiilidioksidin kuljetus
happi keuhkoista kudoksiin ja hiilidioksidi kudoksista keuhkoihin poistettavaksi
kuona-aineiden kuljetus
kudoksistaniiden poistosta vastaaviin elimiin
ravintoaineiden kuljetus
ruoansulatuskanavasta kudoksiin sekä ravintoaineita muokkaaviin ja varastoiviin elimiin ja niistä pois
hormonien kuljetus
umpieritysrauhasista kohdesoluihin
lämmön kuljetus
kudoksista iholle, josta se pääsee poistumaan elimistöstä
infektioiden torjunta
kuljettamalla valkoisia verisoluja ja vasta-aineita veren mukana kudoksiin
elimistön sisäisen tasapainon ylläpito
pH:n, ionien, nestemäärän ja osmolariteetin säätelyyn osallistuminen
voiman siirto hydrostaattisen paineen muodossa
keskeistä nesteen suodattumiselle hiussuonten seinämien läpi ja mm. erektion syntymiselle
jos ruumiinlämpö on normaali, hapenpuute aiheuttaa pysyviä aivovaurioita
jo 3-4 minuutissa
sydämen eteinen
atrium
sydämen kammio
ventriculus
vasen kammio pumppaa verta
koko elimistöön systeemisen eli ison verenkierron kautta
verisuonten tyypit
valtimot, laskimot, hiussuonet
suljettu verenkierto
veri ei ole missään vaiheessa suoraan kosketuksissa verisuonten ulkopuolella olevien solujen kanssa
pikkuvaltimo
arterioli
soluvälineste
interstitiaalineste
ravintoaineiden, kaasujen ja kuona-aineiden vaihto tapahtuu pääasiassa
diffundoitumalla
pikkulaskimo
venuli
sydämen supistuminen saa aikaan paine-eroja, jotka saavat
veren kiertämään verisuonistossa
sydäntä ympäröi
sydänpussi, pericardium, mutta ei sijaitse sen ontelossa
sydän
cor, kardia
sydän alkaa sykkiä alkion ollessa noin
3 viikon ikäinen
rintaontelo
thoraxontelo
välikarsina
mediastinum
rintalasta
sternum
sydämen tyviosa
basis (ylhäällä)
sydämen kärki
apex (alhaalla)
sydänpussinontelo
pericardiumontelo
sydänpussin sisempi lehti (viskeraalinen lehti, epikardium) kiinnittyy
lujasti sydämen ulkoseinämään
sydänpussinontelon neste toimii
voiteluaineena sydänpussin lehtien välillä
sydämen sidekudoslevy
anulus fibrosus erottaa eteiset ja kammiot toisistaan
sydänpussin ulompi lehti l.
parietaalinen lehti
keuhkovaltimonrunko
truncus pulmonalis
eteis-kammioläpät
atrioventrikulaariläpät (AV-läpät), purjeläpät
Läpät avautuvat ja sulkeutuvat passiivisesti sen mukaan,
kummalla puolella nestepaine on suurempi
vasen eteis-kammioläppä
hiippaläppä, mitraaliläppä, kaksiliuskainen läppä (valva bicuspidalis)
oikea eteis-kammioläppä
kolmiliuskaläppä (valva tricuspidalis)
kun eteisten paine on suurempi kuin kammioiden,
av-läpät aukeavat ja veri virtaa kammioihin
läppäpurjeiden rihmat
chordae tendinae
kammioiden supistuessa kammioiden paine nousee
eteispainetta suuremmaksi ja läpät sulkeutuvat
aorttaläppä ja keuhkovaltimoläppä ovat tyypiltään
taskuläppiä, puolikuuläppiä (semilunaariläppä)
sydämen seinämän kolme kerrosta sisältä ulos
endokardium
myokardium
epikardium
endokardium l.
sydämen sisäkalvo on suoraan kosketuksissa sydämen sisällä virtaavan veren kanssa
yksikerroksinen levyepiteeli, hiukan sidekudosta
endokardium jatkuu
suoraan verisuonten sisäpintaa verhoavana epiteelikerroksena l. endoteelinä
myokardium l.
sydänlihas
epikardium
(sydämen päällä) muodostaa sydänpussin sisemmän, viskelaarisen lehden
sydänlihassolut muodostavat kaksi yhtenäistä verkostoa
eteis- ja kammiosolujen verkostot
eteis- ja kammiolihas ovat kiinnittyneet
anulus fibrosuksen eri puolille
normaalioloissa sinussolmuke tahdistaa
sydämen toimintaa
sähköiset aktiopotentiaalit pääsevät leviämään koko lihassoluverkostoon
avointen soluliitosten kautta ionien muodossa
eteis- ja kammiosolujen välillä ei ole
avoimia soluliitoksia
anulus fibrosus toimii
sähköimpulssien kulkua eristävänä eristeenä
sydänglykosidit
digitalis ja muut samaan tapaan vaikuttavat aineet lisäävät voimakkaasti sydämen supistusvoimaa, solunsisäisen Ca2+-pitoisuuden suureneminen
sinussolmuke sijaitsee
oikeassa eteisessä
sinussolmukkeessa muodostuvat aktiopotentiaalit välittyvät sydämen eri osiin kahta reittiä
sydänlihassolusta toiseen avointen soluliitosten kautta
erikoistuneista sydänlihassoluista muodostuvan impulssinjohtojärjestelmän solusta toiseen avointen soluliitosten kautta
sydämen impulssinjohtojärjestelmään kuuluu kolme osaa
eteis-kammiosolmuke
Hisin kimppu
Purkinjen säikeet
eteis-kammiosolmuke
(antrioventikulaarisolmuke eli AV-solmuke), sijaitsee oikean eteisen puolella eteisväliseinän alaosassa
Hisin kimppu
anulus fibrosuksen läpäisevä Hisin kimppu on ainoa reitti, jota pitkin sähköimpulssi pääsee eteisistä kammioihin
Purkinjen säikeet
Hisin kimppu jakautuu Purkinjen säikeiksi, jotka kulkevat sydämen väliseinässä ja haarautuvat endokardiumin alla, jossa ne ovat avointen soluliitosten välityksellä yhteydessä sydänlihassoluihin
sydämen impulssinjohtojärjestelmän kaksi tehtävää
aktiopotentiaalin nopea levitys
impulssin kulun jarrutus
eteisissä ei ole Purkinjen säikeitä, joten
aktiopotentiaali leviää eteisissä hitaammin kuin kammioissa
Parasympaattisen hermoston vilkas toiminta
hidastaa sydämen sykettä viivästyttämällä aktiopotentiaalin laukeamiskynnyksen saavuttamista
eteisten depolarisaatio päättyy
ennen kammioiden depolarisaation alkamista
sydänlihassolun depolarisaatio kestää kauemmin kuin tavallisen luustolihassolun, koska
sydänlihassolun solukalvolla on jänniteherkkiä Ca2+-kanavia, joiden aktivoitumisaika on pitkä
absoluuttinen refraktaariaika on
solun kahta aktiopotentiaalia erottava vähimmäisaika
sydänlihassolujen refraktaariaika on
lähes yhtä pitkä kuin niiden supistusvaihe
latenssiaika
aktiopotentiaalin laukeamisen ja sitä seuraavan supistuksen alun välinen aika
sydämen jonkin alueen tuottama sähköinen sinusrytmistä riippumaton impulssi
ektooppinen fokus
normaalin sinusrytmin ulkopuolinen kammiosupistus
ekstrasystole
yksittäisiä ylimääräisiä aktiopotentiaaleja voivat laukaista
runsas vahvan kahvin juonti
tupakointi
huomattava unenpuute
erilaiset sydänsairaudet
lisälyönnin jälkeen sydän supistuu seuraavalla kerralla
tavallista voimakkaammin
P-aalto
kuvaa eteisten depolarisaatiota ja alkaa siksi hieman ennen eteisten supistumista
QRS-kompleksi
koostuu kolmesta toisiaan tiiviisti peräkkäin seuraavasta aallosta ja kuvaavat yhdessä kammioiden depolarisaatiota, jonka aikana kammiosupistus käynnistyy
T-aalto
kuvaa kammioiden repolarisaatiota (solukalvojen sisäpinnan negatiivisen varauksen palautumista). repolarisaatio tapahtuu hitaammin kuin depolarisaatio
eteisten repolarisaatio ei yleensä näy EKG:ssä, koska
se jää kammioiden depolarisaation eli QRS-kompleksin alle
sydäntamponaatio
nesteen kertyminen sydänpussinonteloon painaa sydäntä ja vaikeuttaa sen täyttymistä diastolen aikana
sydänpussitulehdus
perikardiitti
oikean kammion paine on aina enintään noin
20 % vasemman kammion maksimipaineesta
kammioiden lepovaihe
diastole
kammioiden supistumisvaihe
systole
eteissupistus tapahtuu
diastolen lopussa, kun kammiot ovat rentoutuneet
systolen aikaisen kammiosupistuksen aikana eteiset
pysyvät rentoutuneina
diastole (3)
1/3 kammiot täyttyvät hyvin nopeasti eteisiin kertyneestä verestä
2/3 verta virtaa vain vähän suoraan laskimoista eteisten läpi kammioihin
3/3 eteiset supistuvat
systole (4)
kun kammiot supistuvat, kammiopaine ylittää lähes heti eteispaineen ja eteis-kammioläpät sulkeutuvat
kun vasemman kammion paine ylittää myös aorttapaineen, aorttaläppä avautuu ja veri virtaa aorttaan -> aorttapaine kasvaa
kammioiden rentoutuessa systolen lopussa kammiopaine laskee nopeasti aorttapaineen alapuolelle ja aorttaläppä sulkeutuu
kammiopaineen laskettua eteispaineen alle, eteis-kammioläpät avautuvat ja kammioiden uusi täyttyminen alkaa
syketiheyden suurentuessa
diastolen kesto lyhenee
diastolen aikana valtimopaine
laskee vähitellen
ensimmäisen sydänäänen aiheuttaa
eteis-kammioläppien sulkeutuminen
toisen sydänäänen aiheuttaa
aortta- ja keuhkovaltimoläppien sulkeutuminen
sydämen minuuttitilavuus
verimäärä, minkä yksi sydänpuolisko pumppaa minuutissa
minuuttitilavuus =
syke * iskutilavuus
sydänläpän ahtautuminen
stenoosi
sydänläpän vuotaminen
insuffisienssi (verivirtaan syntyy pyörteitä, jotka kuuluu stetoskoopilla suhinana)
sinussolmuke tuottaa impulsseja omaehtoisesti minuutissa
100 kertaa
sinussolmukkeen impulssintuotantoon vaikuttavat sekä
autonominen hermosto että adrenaliini
syke nopeutuu
sympaattisten hermosyiden ärsytyksestä ja veren adrenaliinipitoisuuden suuretessa
syke hidastuu
vagushermon kautta välittyvän parasympaattisen stimulaation voimistuessa
parasympaattisen hermoston vaikutus sykkeeseen
jarruttava
sympaattisen hermoston ja adrenaliinin vaikutus sykkeeseen
kiihdyttävä
sydämen iskutilavuus
loppudiastolinen tilavuus - jäännöstilavuus
loppudiastolinen tilavuus
end-diastolic volume, EDV, 130 ml
jäännöstilavuus
end-systolic volume, EDV, 60 ml
loppudiastolisen tilavuuden suureneminen voi johtua (4)
sympaattisen hermoston voimistuneesta toiminnasta ja siitä aiheutuvasta laskimoseinämien sileiden lihassolujen supistumisesta
veritilavuuden suurenemisesta
luustolihasten työn lisääntymisestä
hengityksen kiihtymisestä
loppudiastolinen tilavuus riippuu
sekä sydämen täyttymisnopeudesta että diastolen kestosto
rytmihäiriö
arytmia
sydämen tiheälyöntisyys
takykardia
sydämen harvalyöntisyys
bradykardia
eteistakykardia
supraventrikulaarinen takykardia, sekä eteiset että kammiot supistuvat tiheästi
eteislepatus
säännölliset eteissupistukset
eteisvärinä
l. flimmeri, epäsäännöllinen eteisrytmi
kammiovärinä
henkeä uhkaava tila, syynä kammiolihaksen verenkierron voimakas heikkeneminen
kammiovärinä on välitön kuolinsyy
sähköiskuissa
bradykardia on normaali ilmiö
hyväkuntoisilla ihmisillä
hyväkuntoisilla ihmisillä hidas syke johtuu
vagushermon aktiivisuuden lisääntymisestä
jäännöstilavuus pienenee
sympaattisten hermosyiden toiminnan kiihtyessä -> pumppaa joka iskulla tehokkaammin
runsaan nestemäärän nopea juominen
suurentaa veritilavuutta ja laskimopainetta
-> täyttymisnopeus, diastolinen tilavuus ja iskutilavuus suurenevat
verenvuodon yhteydessä
laskimopaine pienenee ja sydämen täyttymisnopeus hidastuu; loppudiastolinen tilavuus, iskutilavuus ja minuuttitilavuus pienenee
minuuttitilavuuden pieneneminen johtaa
valtimopaineen pienenemiseen
valtimopaineen lasku kiihdyttää
sympaattisen hermoston toimintaa
laskimo l.
vena
verisuonten kerrokset (3) sisältä ulos
sisäkerros (tunica intima)
keskikerros (tunica media)
ulkokerros (tunica adventitia)
sisäkerros ja hiussuonet koostuu
yksikerroksisesta levyepiteelistä, tässä endoteeli
keskikerros koostuu
vaihtelevasta määrästä rengasmaista sileää lihaskudosta
valtimoissa myös kimmoisia säikeitä
ulkokerros on
pelkkää sidekudosta
laskimoissa sileä lihaskudos sätelee
laskimoiden kykyä toimia verivarastona
nestevirtaus
nestetilavuus, joka kulkee tietyn putken läpi tietyssä aikayksikössä
virtausnopeus
matka, jonka neste kulkee tietyssä aikayksikössä
läpivirtaus
perfuusio, tietyssä kudoksessa tietyssä aika- ja painoyksikössä kiertävä verimäärä
nestevirtaus Q =
paine-ero ∆p / vastus R
paine-ero
liikutttaa nestevirtaa putkessa, korkean paineen alueelta matalamman paineen suuntaan
vastus
kuvaa liikkuvan nesteen ja liikkumattoman putken seinämän välistä kitkaa
nesteen virtausvastukseen tietyssä putkessa vaikuttaa seuraavat kolme tekijää
putken pituus
putken sisäläpimitta
virtaavan nesteen viskositeetti
tärkein veren virtausvastukseen vaikuttava tekijä on
verisuonen läpimitta
nestevirran vastus on käänteisesti verrannollinen
suonen säteen neljänteen potenssiin 1/r^4
ateroskleroosin l.
valtimonkovettumataudin yhteydessä valtimoiden ja arteriolien seinämiin muodostuu patogisia muutoksia, vastus kasvaa ja sydämeen kohdistuu suurempi kuormitus
hematokriitti
veren poikkeuksellinen sakeus
paine, joka kuljettaa verta ison verenkierron läpi, on
yhtä suuri kuin aortan ja oikean eteisen välinen paine-ero
oikean eteisen paine on yleensä
nolla eli ilmanpaine
verenkierron ääreisvastus
ison verenkierron kokonaisvastus
jos verenpaine pysyy samana, suonen läpimitan kaksinkertaistuminen johtaa virtauksen
16-kertaistumiseen
osa energiasta, jonka sydän siirtää vereen, varastoituu
valtimoiden seinämiin potentiaalienergiaksi seinämien lisääntyneenä venytyksenä
kun sydänlihas rentoutuu eikä valtimoihin tule enää verta sydämestä,
valtimot vetäytyvät passiivisesti kokoon ja seinämien potentiaalienergia muuttuu veren liike-energiaksi
energia, jonka sydän siirtää valtimoseinämiin systolen aikana
käytetään veren kuljettamiseen verisuonistossa diastolen aikana
systolinen paine on valtimoiden
korkein paine sydämen toimintakierron aikana
diastolinen paine on valtimoiden
alhaisin paine sydämen toimintakierron aikana
keskivaltimopaine
mean arterial pressure MAP, on lähempänä diastolista kuin systolista painetta, koska diastole kestää tällöin systolea pidempään
hypertensio
kohonnut valtimopaine, sydämen on pumpattava verta suurentunutta vastusta vastaan
hypertensio johtaa vähitellen
vasemman kammion seinämän paksuuntumiseen lisääntyneen kuormituksen vuoksi
korkeaa verenpainetta voidaan hoitaa lääkkeillä (3)
jotka vaimentavat sympaattisen hermoston vaikutusta sydämeen (beetasalpaajat)
lisäävät virtsaneritystä (diureetit)
verisuonia laajentavat lääkeaineet (ACE:n estäjät)
valtimopaineeseen vaikuttavat tekijät (5)
sydämen minuuttitilavuus
valtimoiden kimmoisuus
veren kokonaisvirtausvastus verisuonissa (TPR)
veritilavuus
psyykkiset tekijät, ruoansulatus, rasitus
hiussuonissa vallitsee
tasainen paine ja tasainen verivirta
arteriolien seinässä on runsaasti
sileää lihasrauhasta, missä on runsas sympaattinen hermotus
arteriolien läpimitan ja samalla verisuonten ääreisvastustuksen säätely on sydämen minuuttitilavuuden säätelyn ohella
tärkein valtimopainetta säätelevä tekijä
arteriolien läpimitan säätelyn kaksi tärkeää tehtävää
vasemman kammion pumppaaman veren jakautumisen säätely
osallistuminen valtimopaineen säätelyyn
arteriolien läpimittaaa säädellään kahdella eri tavalla
hermostollis-hormonaalinen säätely (ulkoinen säätely)
itsesäätely eli autoregulaatio (paikallinen säätely)
arteriolien läpimitan hermostollis-hormonaalinen säätely (3)
sympaattisen hermoston aktiivisuuden lisääntyessä useimpien elinten arteliolit supistuvat -> vastustus suurenee
minuuttitilavuuden pienentyessä paine palaa ennalleen
minuuttitilavuuden kasvaessa vähennetään arteriolien seinämien jännitystä
parasympaattiset hermot vaikuttavat verisuonten läpimitan säätelyyn vain vähän (2)
siitin: arteriolit laajenevat -> erektio
klitoris: arteriolit laajenevat -> ???
arteriolien läpimitan hormonaalinen säätely tapahtuu
adrenaliinin ja angiotensiini II:n välityksellä
plasman angiotensiini II:n pitoisuuden suureneminen johtaa
kaikkien elinten arteriolien supistumiseen
adrenaliini vaikuttaa (2)
supistamalla tiettyjä arterioleja ja
laajentaa toisia (esim. luustolihasten ja maksan)
itsesäätely
elin pystyy itse muuttamaan arterioliensa läpimittaa ulkopuolisista hermostollisista ja hormonaalisista tekijöistä riippumatta
itsesäätely on erittäin tärkeää (2)
luustolihaksissa ja sydänlihaksessa
aivojen, munuaisten ja sydämen arteriolien vastus muuttuu
verenpaineen vaihtelujen mukaan, joten verenkierto pysyy vakaana
kun valtimopaine laskee
sympaattisen hermoston aktiivisuus lisääntyy, useimpien elinten arteriolit supistuvat ja ääreisvastus suurenee
sydänlihaksen ja aivojen arterioleissa on vain vähäinen sympaattinen hermotus, mutta
erittäin tehokas itsesäätelyjärjestelmä
hiussuoni l.
kapillaari
eri aineiden kuljetus veren ja kudosnesteen välillä perustuu (2)
diffuusioon ja
suodatukseen l. filtraatioon
ionit ja vesiliukoiset molekyylit siirtyvät hiussuonen solujen
välisten huokosten läpi diffundoitumalla
rasvaliukoiset aineet ja kaasut (O2 ja CO2)
diffundoituvat suoraan endoteelisolujen läpi
veren ja soluja ympäröivän kudosnesteen välisen pitoisuuseron syntyminen ja säilyminen perustuu
kunkin aineen kuljetukseen solukalvon läpi
glukoosi kulkeutuu kuljettajamolekyylien avulla
kudosnesteestä solun sisään hapettuneen glukoosin tilalle
glukoosin pitoisuuden laskettua kudosnesteessä pienemmäksi kuin veressä
johtaa glukoosin diffundoitumiseen plasmasta kudosnesteeseen
hiussuonen seinämä läpäisee heikosti proteiineja, joten
niiden pitoisuus on kudosnesteessä pienempi kuin plasmassa
maksassa endoteelisolujen väliset huokoset ovat
niin suuria, että proteiinit pystyvät diffundoitumaan niiden läpi vereen
suodatus eli filtraatio
nesteen puristuminen suodattavan pinnan läpi paineen vaikutuksesta
nesteeseen liuenneet pienet ionit ja molekyylit
suodattuvat nesteen mukana
nesteen suodattuminen hiussuonten seinämän läpi riippuu kahdesta tekijästä
plasman ja kudosnesteen osmoottisen paineen erosta
plasman ja kudosnesteen hydrostaattisen paineen erosta
proteiiniosmoottinen paine-ero
plasman proteiinipitoisuus on kudosnesteen vastaavaa suurempi ->
osmoottinen paine-ero ->
kudosnestettä vetäytyy osmoottisesti hiussuoniin
kolloidiosmoottinen paine
hydrostaattinen paine-ero
veressä on huomattava hydrostaattinen paine sen saapuessa hiussuoniin
kudosnesteen hydrostaattinen paine on lähellä nollaa
paine-ero pyrkii puristamaan plasmaa kudosnesteeseen
kun hydrostaattinen paine-ero ylittää kolloidiosmoottisen paine-eron
verestä puristuu nestettä kudosnesteeseen
(tapahtuu hiussuonten alkupäässä)
kun hydrostaattinen paine-ero alittaa kolloidiosmoottisen paine-eron
kudosnestettä siirtyy vereen (imeytyminen)
hiussuonista suodattuu kudosnesteeseen vuorokaudessa
noin 4 litraa enemmän nestettä kuin kudosnestettä imeytyy takaisin vereen (poislaskettuna munuaiset)
hiussuonista suodattunut (eikä niihin palautunut) nestemäärä palautuu vereen
imuteiden kautta
nesteen kertyminen kudoksiin
turvotus, edeema
munuaiskerästen hiussuonista suodattuu lähes proteiinitonta plasmaa suonten koko pituudelta, mutta
munuaistiehyttä ympäröivissä peritubulaarisissa hiussuonissa tapahtuu yksinomaan imeytymistä
monissa ruoansulatuskanavan hiussuuonissa tapahtuu
yksinomaan imeytymistä
aineiden siirtyminen solujen ja veren välillä tapahtuu lähes yksinomaan
diffundoitumalla
kudosneste toimii
nestevarastona
verenhukassa nesteen nettokuljetus voi tapahtua tilapäisesti
kudosnesteestä vereen
laskimoita ympäröivien luustolihasten supistusten aikaansaama lihaspumppu
lisää laskimopainetta ja tehostaa laskimopaluuta
laskimot toimivat
verivarastona
levossa laskimoissa on normaalisti noin
2/3 elimistön koko verimäärästä
sympaattisen hermoston lisääntynyt aktiivisuus saa laskimoiden lihassolut
supistumaan, jolloin laskimoiden varastointikyky heikkenee
valtimoiden ja sydämen verimäärä pysyy lähes normaalina runsaastakin verenhukasta huolimatta,
laskimopuolen verimäärän pienenemisen ja kudosnesteen mobilisoitumisen vuoksi
verenpaineen säätely on tyypiltään
reflektorista
verenpaineheijasteeseen osallistuu
aistinsoluja
säätelykeskus
motorinen osa, joka välittää käskysignaalit kohde-elimiin
kaulavaltimon poukama
sinus caroticus
tärkeimmillä verenpaineen säätelyyn osallistuvilla aistinsoluilla on vapaita hermopäätteitä
kaulavaltimon poukaman seinämissä ja aortankaaressa
valtimopaineen säätely tapahtuu
negatiivisen palautevaikutuksen kautta
verenpaineen säätelyyn osallistuvat aistinsolut reagoivat
valtimon seinämän venymiseen
valtimonseinämien venymisen väheneminen johtaa
aistinsoluista säätelykeskukseen välittyvien aktiopotentiaalien tiheyttä
verenkierron säätelykeskus sijaitsee
ydinjatkeessa
valtimopaineen laskiessa äkillisesti verenkierron säätelykeskus
lisää sympaattisen ja vähentää parasympaattisen hermoston toimintaa
verenkierron säätelykeskuksen toimintaan vaikuttaa myös
aivojen ylemmät keskukset
verenkierron säätelykeskuksesta huolimatta verenkiertoon vaikuttaa itsenäisesti
aivokuoren ja hypotalamuksen hermosolut
jos verenpaineen muutos kestää pidempään kuin muutaman päivän,
verenpaineheijasteen vaikutus heikkenee
verenpaineen pitkäaikaissäätely perustuu ennen kaikkea
veritilavuuden säätelyyn, joka tapahtuu munuaisten avulla
verenpaineen lasku käynnistää useita kompensaatiomekanismeja, jotka pyrkivät ensisijaisesti
palauttamaan valtimopaineen normaalitasolle
turvaamaan elintärkeiden elinten verensaannin
verenpaineheijaste aktivoituu heti, kun
verenpaineen lasku saa kaulavaltimon poukamassa ja aortankaaressa sijaitsevien venytykseen reagoivien aistinsolujen impulssitiheyden pienenemään
verenvuoto ei vaikuta suoraan (2)
syketiheyteen eikä verenkierron ääreisvastukseen
verenkiertoshokki
on yleiskäsite, jolla tarkoitetaan kaikkia tilanteita, joissa elinten verensaanti on heikentynyt niin voimakkaasti, että riittävä hapensaanti on uhattuna
kardiogeeninen shokki
minuuttitilavuuden pieneneminen sydämen pumppauskyvyn heikennyttyä
(sydäninfarkti, läppävika, kammioarytmia, sydäntamponaatio)
hypovoleeminen shokki
veritilavuuden pienenemisestä johtuva laskimopaluun voimakkaasta vähenemisestä
arteriolien voimakas laajeneminen
pienentää rajusti verenkierron ääreisvastusta
allerginen shokki, anafylaktinen shokki
voimakas verisuonten laajeneminen
histamiinin vapautuminen lisää hiussuonten seinämien läpäisevyyttä -> plasman proteiinit pääsevät vuotamaan kudosnesteeseen -> osmoosin vaikutuksesta neste seuraa proteiineja ja shokkitila pahenee
septinen shokki
eräiden infektioiden aiheuttama yleinen verisuonten laajeneminen
neurogeeninen shokki
sympaattisen hermoston aktiivisuutta vähentäviä lääkkeitä käytettäessä tai aivovaurion yhteydessä esiintyvä verisuonten laajeneminen
kudosnesteen mobilisaatio kestää
useita tunteja
rasitukseen liittyvä minuuttitilavuuden suureneminen perustuu (2)
fyysistä aktiivisuutta säätelevät aivokeskukset aktivoituvat
laskimopaluu tehostuu
fyysistä aktiivisuutta säätelevien aivokeskusten aktivoituminen
kun aivokuori läehttää lihaksiin signaaleja, sympaattisen hermoston aktiivisuus lisääntyy ja parasympaattisen vähenee
autonomisen hermoston aktiivisuuden muutokset nopeuttavat sykettä ja parantavat sydämen supistuvuutta (jäännöstilavuus pienenee)
kohtalaisessa rasituksessa sydämen minuuttitilavuuden suureneminen johtuu lähinnä
sykkeen nopeutumisesta
laskimopaluun tehostuminen
sydämen minuuttitilavuus voi suurentua vain, jos laskimopaluu lisääntyy samassa suhteessa
laskimopaluun lisääntyminen rasituksen yhteydessä johtuu raajojen lihaspumpun toiminnan tehostumisesta, hengityksen kiihtymisestä ja sympaattisen hermoston voimistuneen toiminnan aiheuttamasta laskimoiden sileän lihaksen supistumisesta
työskentelevien lihasten verenkierto tehostuu
paikallisten mekanismien kautta
ihon verenkierron tehostumisesta huolehtivat
hermostolliset mekanismit, joita ohjaa hypotalamuksen lämmönsäätelykeskus
keuhkovaltimorunko
truncus pulmonalis
keuhkolaskimot kuljettavat veren
vasempaan eteiseen
keuhkojen hiussuonten alhainen paine estää
nesteen kertymistä keuhkoihin (keuhkopöhö)
keuhkokudoksen omasta hapen ja ravintoaineiden tarpeesta huolehtii lähinnä
yksi aortasta haarautuva pieni valtimo
keuhkopöhön yleisin aiheuttaja on
sydämen vasemman kammion vajaatoiminta
-> vasemman eteisen paine suurenee
-> keuhkojen hiussuonten paine suurenee
-> nesteen suodattuminen lisääntyy
aortta jaetaan kolmeen osaan
nouseva aortta (aorta ascendens)
aortankaari (arcus aortae)
laskeva aortta (aorta descendens)
pallean yläpuolista laskevan aortan osaa sanotaan
rinta-aortaksi (aorta thoracica)
pallean alapuolista laskevan aortan osaa sanotaan
vatsa-aortaksi (aorta abdominalis)
sydämen omat sepelvaltimot haarautuvat
aortasta aivan aorttaläpän yläpuolelta
aortankaaresta ensimmäinen haarautuva suuri valtimo
käden ja pään valtimorunko (truncus brachiocephalicus)
käden ja pään valtimorunko jakautuu (2)
oikean käden päävaltimo, oikea solisvaltimo (a. subclavia dextra)
oikea yhteinen kaulavaltimo (a. carotis communis dextra)
aortankaaresta toinen haarautuva suuri valtimo
vasen yhteinen kaulavaltimo (a. carotis communis sinistra)
aortankaaresta kolmas haarautuva suuri valtimo
vasemman käden päävaltimo, vasen solisvaltimo (a. subclavia sinistra)
solisvaltimo jatkuu kainalossa
kainalovaltimona (a. axillaris)
kainalovaltimo muuttuu
olkavarsivaltimoksi (a. brachialis)
olkavarsivaltimo jakautuu
kyynär- ja värttinävaltimoiksi (a. ulnaris ja a. radialis)
yhdyssuoni
anastomoosi
yleinen päänvaltimo jakautuu kaulan keskivaiheilla
sisemmäksi ja ulommaksi kaulavaltimoksi (a. carotis interna ja a. carotis externa)
sisempi kaulavaltimo kulkee
kallonpohjan läpi ja vastaa suurimmaksi osaksi aivojen ja silmän verihuollosta
ulompi kaulavaltimo kuljettaa verta
pään ulkoisiin pehmytkudoksiin ja suurimpaan osaan kaulasta
aivot saavat verta myös
nikamavaltimosta (a. vertebralis)
vatsa-aortasta erkanee kolme valtimorunkoa ruoansulatuskanavaan
sisusvaltimorunko (truncus coeliacus)
ylempi suolilievevaltimo (a. mesenterica superior)
alempi suolilievevaltimo (a. mesenterica inferior)
vatsa-aortasta lähtee myös
parilliset valtimot munuaisiin, kiveksiin/munasarjoihin
lantiorenkaan kohdalla aortta jakautuu
vasemmaksi ja oikeaksi yhteiseksi lonkkavaltimoksi (a. iliaca communis sin. ja dx.)
yhteiset lonkkavaltimot jakautuvat
sisemmäksi ja ulommaksi lonkkavaltimoksi (a. iliaca interna ja externa)
sisempi lonkkavaltimo huoltaa
pikkulantion elimiä,
ulkoisia sukuelimiä
pakaralihaksia
ulompi lonkkavaltimo jatkaa nivussiteen alitse reiteen ja muuttuu nimeltään
reisivaltimoksi (a. femoralis)
reisivaltimo tulee polvitaipeen takana
polvitaivevaltimona (a. poplitea)
polvitaivevaltimo jakautuu
etummaiseksi ja takimmaiseksi säärivaltimoksi (a. tibialis anterior ja exterior)
valtimopulssia voidaan tunnustella (8)
a. radialis
a. carotis
a. temporalis superficialis
a. femoralis
a. poplitea
a. tibialis posterior
a. dorsalis pedis
a. brachialis
sisempi kaulalaskimo
v. jugularis interna
ulompi kaulalaskimo
v. jugularis externa
laskimopunktio
pinnalliseen laskimoon pistetään kanyyli
kyynärtaipeen välilaskimo
v. mediana cubiti
onttolaskimot
yläonttolaskimo (v. cava superior)
alaonttolaskimo (v. cava inferior)
yläonttolaskimoon laskevat ne laskimot, jotka
keräävät verta pään, kaulan ja käsivarsien alueelta
alaonttolaskimoon palaa veri
systeemisen verenkierron muista kuin pään, kaulan ja käsivarsien alueelta
porttilaskimo
v. portae
porttilaskimoon tulee verta
mahalaukun, ohutsuolen, paksusuolen, haiman ja pernan hiussuonista
porttilaskimo kulkee
maksaan
maksan hiussuoni
sinusoidi
kahta peräkkäistä hiussuoniverkostoa, joita yhdistää laskimo, kutsutaan
porttilaskimojärjestelmäksi
imuneste
lymfa
imusuonisto alkaa
umpipäätteisinä imuhiussuonina kudoksista
imuhiussuonten seinämät muodostuvat
endoteelisoluista, joiden välillä olevat raot ovat hiussuonten vastaavia suurempia
imusuonet myötäilevät pääasiassa verisuonten kulkureittejä ja laskevat lopulta kahteen imutierunkoon
oikea imunestetiehyt (ductus pymphaticus dexter, ductus thoracicus texter)
rintatiehyt (ductus thoracicus
oikea imunestetiehyt kerää imunesteen
päästä ja ylävartalon oikealta puolelta, pallean yläpuolelta
imusuonirungot laskevat
kaulan ja rintaontelon liittymäkohdan suuriin laskimoihin
suuret imusuonet kulkevat
imusolmukkeiden läpi
imusolmukkeiden päätehtävät (2)
sisältävät runsaasti makrofageja, jotka tuhoavat ja eliminoivat mikrobeja ja estävät niiden leviämistä elimistössä
sisältävät runsaasti lymfosyyttejä, joilla on tärkeä merkitys spesifisen immuunivasteen kannalta
imunestekierto jaetaan (2)
pinnalliseen imunestekiertoon ja
syvään imunestekiertoon
pinnallinen imunestekierto (3)
kaulan pinnalliset imusolmukkeet
kainalon imusolmukkeet
nivusseudun imusolmukkeet
kaulan pinnalliset imusolmukkeet keräävät
imunestettä pään alueelta
kainalon imusolmukkeet keräävät
imunestettä yläraajasta ja vartalon alueelta navan yläpuolelta
nivusseudun imusolmukkeet keräävät
imunestettä alaraajoista ja vartalosta navan alapuolelta
syvä imunestekierto (3)
kaulan syvät imusolmukkeet
rintakehän syvät imusolmukkeet
vatsan ja lantion imusolmukkeet
kaulan syvät imusolmukkeet keräävät
pään syvistä kudoksista sekä henki- ja ruokatorven yläosista
nielurisatulehdus
tonsilliitti
rintakehän syvät imusolmukkeet keräävät
sydämestä ja heuhkoista
naisen rintasyöpä voi levitä imuteitse (5)
kainalon pinnallisiin imusolmukkeisiin
kaulan syviin imusolmukkeisiin
välikarsinan imusolmukkeisiin
maksan yläpinnalle
vastakkaisen puolen rintaan (keskiviivan poikki kulkevien imuteiden kautta
istukka toimii sikiön
munuaisina, keuhkoina ja ruoansulatuskanavana (houolehtii aineenvaihdunnasta)
veri tulee istukasta sikiöön
napalaskimon kautta, maksan ohi laskimotiehyttä (ductus venosus) pitkin suoraan alaonttolaskimoon (v. cava inferior)
sikiön alaonttolaskimosta veri virtaa
eteisväliseinässä olevan soikean aukon (foramen ovale) kautta suoraan vasempaan eteiseen
sikiökaudella keuhkovaltimon ja aortan välillä on yhdyssuoni
valtimotiehyt (ductus arteriosus)
pääosa sikiön oikean kammion verestä virtaa
valtimotiehyen kautta aorttaan
valtimotiehyt avautuu aorttaan
vasta sepelvaltimoiden ja päähän menevien valtimoiden haarautumiskohdan jälkeen
heti syntymän jälkeen verenkierto muuttuu rajusti (2)
istukan verenkierto lakkaa
keuhkot laajenevat